PENTUBLOGI 2017
31.7.17
Nyt meitä on kopeloitu, puristeltu, kuunneltu ja piikitetty. Aino ”the eläinlääkäri” kyllä pusutteli palkkioksi ja kehui että ollaan reipasta sakkia. Lohdutukseksi saatiin sitten iltavieraitakin meitä rapsuttelemaan. Mikäs tässä pennun olla =)
29.7.
Täällä me taas ollaa, the six-pack. Eilen meille annettiin sellainen linnunraato (Corvus cornix) leikkeihin..vähän siinä oli aluks kuoalonkankeutta, mut aikas paljon vähemmän kun me oltiin sitä vähän käsitelty. Leikki muuttui vähän cornix kun pisamanaama ryösti meiltä saaliin ja me ajettiin sitten joukolla sitä takaa, toi Kasvis joukon jatkeena. P.S. Kivasti noihin hampaanväleihin jää niitä höyheniä, niitä voi sitten myöhemmin iltapalaksi imeskellä.
28.7.
Kuutoset 6 viikkoa.
Me ollaan jo toooosi söpöjä..ainakin naapureiden mielestä (Kasvis tosikkona on joskus eri mieltä, mut se ei oo kovinkaan tunnettu huumorintajustaan) ja toi Mauno on aina tyrkyllä poseeraamaan. Tyrkky, mikä tyrkky. Mut kyllä me tytöt se taas ruotuun laitetaan.
25.7
Joukkotuholaiset!
Näihin tuholaisiin ei Raid-tehoa!
23.7.
Joku voisi tuolle Kasvikselle opettaa mistä sitä päivitä- nappia painetaan.. ei se nyt niin vaikeeta voi olla. Pentukin sen oppii.
21.7.
5 viikkoa six-packina. Aurinko paistaa ja Kasviskin hymyilee… tai ehkä silläkin on ilmavaivoja niin kuin meillä kun saatiin madotuslääkettä, yök.
17.7.
Selvittiin hengissä Kasviksen loman ajan! Palvelu pelasi vaikka kennelpoika joutui kyllä välillä koville. Onneksi pisamanaama viihdytti meitä parhaansa mukaan.
2.7.
Meillä on ollut ihania vieraita ja tosi fiksuja. Niiden mielestä me ollaan maailman suloisimpia olentoja. Ovat niin oikeessa!
30.6.17
No nyt me jo nähdään.. ja juu heti nähtiin noi pisamat! Pisamanaama oli tällä viikolla jossain hyppy/putki/pujottelu- leirillä purkamassa energiaa Pikku-Kasviksen kanssa. Ei se leiri ihan putkeen ollut menny… Pisamanaama oli karannut yhden agi-radan aikana kolme kertaa järveen uimaan. Me ei olla mitenkään kauhean yllättyneitä
. Me täällä laatikossa ei tällä viikolla olla oikeastaan tehty muuta kuin syöty ja syöty ja nukuttu sekä kasvettu. Ollaan me välillä köllötelty Kasviksen sylissä katsomassa jotain hömppää tai urheilua TV:stä. Mitään jänniä eläinohjelmia ei olla saatu vielä katsoa, ettei nähtäis painajaisia.
26.6.17
Viikko täynnä ja six-pack edelleen koossa. Vähän me poseerattiin tänään.
25.6.17
Jussia vietettiin… Yötöntä yötä tai ainakin unetonta yötä Kasviksen naamasta päätellen. Silmäpussit on komiat. Me ollaan vaan röhnötetty kuin pienet possut, mut äiti on ollut koko ajan katse keittiiön päin ja se söis vaikka lehmän jos sais! Pääsi se sentään kesäyöhän vähän tsillailemaan, me ollaan kuulemma vielä liian nuoria. Mummu-koira ilahtui ihan älyttömästi kun näki oikeita lehmiä, mut hei 12-vuotiaan elämässä ne kai poikkeaa sen seniori-arjesta sopivasti. Äiti vähän ehdotteli eiks noita vois pistää lihoiks ja suoraan hänen kuppiinsa.. meistäkin tulis ihan luomu-pentuja? P.S. Toi meidän täti on muuten blondiksi tosi viisas… kun koira syö ruohoa niin se tietää sadetta! Ja sitähän on tullut =)
22.6.17
Täällä edelleen, the six-pack. Voidaan paksusti. Kasvis on ollut kiukkuinen kuin ampiainen koko päivän… jotain se jupisee töppäyksistä, reklamaatioista ja vastuunkannosta. Hyvät ja halvat juristit saavat kuulemma ilmoittautua YV:llä. Yritetään parantaa sen mieltä kuonopusuilla ja tuhinalla <3.
21.6.17
Nyt toi Kasvis vahtii meitä kuin haukka. Se on suorastaan noloa kun se tuijottaa syödäänkö me oikeesti. Itkeekö joku poikkeavasti. Se vaatii raportteja kerran tunnissa Pikku-Kasvikselta, joka alkaa olla yhtä kypsä kuin me. No toisaalta teinin kehoon kuuluu vakiovarusteena älypuhelin, joten helppohan sen on raportoida. Ei me kyllä mitään vahtimista tarvita, sitä paitsi meitä vahtii silmä kovana yks pisamanaama, joka alkaa olla jo aika hyytynyt kaiken ja kaikkeen osallistumisen jälkeen.
20.6.17
Meil on jo rutiini. Ensin me syödään ja sitten äiti pissattaa meidät. Sitten me nukutaan. Ja sitten me syödään, pissataan ja nukutaan. Eksytään. Syödään, pissataan, kakataan ja nukutaan. Syödään ja pissataan. Jossain välissä Pikku-Kasvis punnitsee meidät ja tarkastaa että ollaan kasvettu käyrien mukaan. Mut tänään me kaikki ei oltu käyrillä. Toi sininen pikkuveikka olikin laihtunut! Sit se ei halunnut enää syödä. Kasvis säntäsi kotiin silmät punaisina apteekin pussin kanssa. Sitten se nappasi veikan laatikkoon ja hurautti sairaalaan kumit käryten. Jotain taikatemppuja ne siellä yritti, mutta pikkuveikka ei jaksanut enää ja myöhään illalla siitä tuli enkelikoira.
19.6.17
Tuol yhdellä tyypillä on muuten musta naama!! Juu en mä mitenkään rasisti oo, en kuulu edes Persuihin, mut sil oikeesti on!
18.6.17
Sunnuntaiaamuna oltiin kaikki jo voimissamme. Takapakkia kyllä tuli kun se elukkalääkäri soitti Kasvikselle ja käski takaisin sairaalaan. Jotain säätöä sen leikkauksen kanssa ja äitille uusi operaatio. No Kasvis pyyhki taas silmäkulmia, vaikka ei ollut edes unihiekkaa ilmassa. Äiti oli kyllä tosi kiukkunen kun sai viettää päivän ravinnotta ja me oltiin tosi nälkäisiä. Jotain korvikkeen tapaista me saatiin pahimpaan nälkään ja samalla ruokavaliolla jatkettiin kun äiti pakattiin taas siihen autoon. Koko illan se vietti taas siellä sairaalassa ja Kasvis sen kaverina. Pikku-Kasvis hoiti meidän pissatukset ja ruokinnan. Yöksi äiti kotiutui hiukkas kalpeena ja ihan tillin tallin… opiaattihuuruissa ja väsyneenä. Kiire sillä oli meitä hoitamaan ja sitten se nukahti silmänräpäyksessä. Oli meilläkin jo kova ikävä. Nyt nukkumaan….
17.6.17
Nyt me sitten ollaan täällä pentulaatikossa. Koettiin se syntymän ihme tai no ehkä ihmesynnytys Kasviksen mielestä. No kaikkihan alkoi siitä kun meidän äiti ryhtyi läähättelemään ja kyljeltä toiselle vaihtamaan. Voitte vaan kuvitella miltä tuntui keikkua kyydissä. No saihan se muori sitten meistä kaksi puskettua maailmaan, mutta sitten tuli stoppi. Yks meistä oli jumissa. Ei liikettä eteen, eikä taakse. Kasvis ja Aino-kätilö lykkäsi sitten äitin autoon ja ne kaksi laatikkoon ensinmäiselle autokyydille. Vois melkein väittää että toi Kasvis on ottanut vähän turhan tosissaan pikkupentujen sosiaalistaminen ja mm. autoiluun totuttamisen. Anyway… päädyttiin sitten eläinsairaalaan ja hetken pähkäilyn jälkeen elukkalääkäri sanoi että ei auta muu kuin leikata meidät maailmaan. Pusut äitikoiralle ja tsempit. Jotain toi Kasvis pyyhki silmäkulmistaan, oisko ollut unihiekkaa kun kello oli jo 5 aamulla. Muutama tunti meni tohtorin äheltäessä ja sitten meitä jo ravisteltiin. Loppujen lopuksi meitä oli 7 ja se yksi onneton tulppa joka ei tästä seikkailusta selvinnyt. 2 poikaa ja 5 tyttöä. Nyt meistä on 2 syntynyt Naantalissa ja 5 Turussa niin että saas nähdä pysytäänkö sovussa. Pikkasen huolissaan toi Kasvis on niistä Turkulaisista pojista, kun kuulema kukaan ei Turkulaista miestä huoli ellei sen nimi oo Koivu. Äiti oli ihan pihalla kun me päästiin kotiin ja vissiin vähän mekin kun kiljuttiin seuraavat tunnit kuin Hakaniemen lokit oli meillä sitten tissi suussa tai ei. Koko porukka saatiin kyllä juonen päästä kiinni, myös äiti ennen keskiyötä. Sitten Kasvis otti peltorit korvilta ja asettui meidän viereen nukkumaan.
11.6.2017 Valas?
8 viikkoa takana. Pipsa on selvästi jo kyllästynyt kantamaan taakkaansa. Mielellään makoilee ja kävelylle lähtee vain kun on kerran pakko. Vielä pitäisi vähän aikaa jaksaa ja sitten se varsinainen urakka alkaakin.
4.6.2017 Paksukainen ❤
7 viikkoa takana. Vatsa pyöristyy ja pentujen liikkeitä voi tuntea jo pieninä töytäisynä vatsanahassa. Pipsan lempiasento on kylkimakuulla. Auringon paisteessa terassilla, kyllä se oikeasti hetken taas paistoi tai sisällä viileällä kivilattialla.
28.5.2017 Iltakävelyllä
6 viikkoa odotusta takana. Pentumaha jo pullistelee ja Pipsa nauttii alkukesän kauniista illasta lähimetsän poluilla.
22.5.2017 Last orders Ladys and Gentlemen…
Pipsa kävi pääsiäisenä savon pojan Jutin luona yökylässä ja niinhän siinä sitten kävi että juhannuslapsia odotellaan. Nämä ovat Pipsan viimeiset pennut joten: ”Last orders” jos Pipsan pennut kiinnostavat! Lisätietoja pentueesta.
Gill's 